Hautapaikat ja hautaustavat

Suomen hautausmaista lähes kaikki ovat yhä evankelis-luterilaisten seurakuntien omistuksessa. Hautapaikan saadakseen ei tarvitse kuulua kirkkoon eikä käyttää sen seremonioita, vaan seurakuntien on luovutettava hautapaikka kaikille kunnassa asuville. 

  • Ennen hautaustoimistoon tuloa olisi hyvä selvittää, onko vainajan suvulla tai puolisolla ennestään hautapaikka, johon omainen voidaan haudata. Jos hautapaikkaa ei entuudestaan ole, hankitaan uusi hautapaikka kirkkoherranvirastosta, hautaustoimisto auttaa tässä asiassa.
  • Hautapaikan valintaan vaikuttaa, onko kyseessä arkkuhautaus vai uurnahautaus. Molemmat hautaustavat ovat kristilliseltä kannalta samanarvoiset. Omaisten olisi hyvä kunnioittaa vainajan toiveita hautaustavasta ja hautapaikasta.
  • Uurnahautaus tekee mahdolliseksi hautaamisen vanhaan sukuhautaan, johon arkkuhautausta ei voida enää tehdä. Tuhka voidaan myös sirotella muistolehtoon, hautausmaan henkilökunnan toimesta. Omaisille ei kerrota muistolehtoon sirotellun tuhkan tarkkaa paikkaa.
  • Vuoden 2004 alussa voimaan astunut hautaustoimilaki määrää seurakunnat tarjoamaan hautapaikat samaan hintaan kaikille, jäsenyyteen katsomatta.
  • Vuodesta 2007 alkaen laki velvoittaa seurakuntia ylläpitämään omilla hautausmaillaan myös ns. tunnustuksettomia hauta-alueita ei-kristittyjen käyttöön. Seurakuntien hautausmailta hautapaikan myy kirkkoherranvirasto tai seurakunnan hautatoimisto.
 

Hautaoikeus 

  • Haudan haltija käyttää määräajaksi (tavallisesti 25 vuotta) luovutettua hautaoikeutta. Hautaoikeus alkaa haudan lunastamisesta ja loppuu hallinta-ajan tai koskemattomuusajan päätyttyä. Määräaika voi olla enintään 50 vuotta. Voimassaoloaika voi jatkua myös sen johdosta, että aiemmin lunastettuun hautaan haudataan uusi vainaja. Nykyisin ei ole ainaishautoja, vaan hautaoikeus on aina määräaikainen.
  • Koskemattomuusaika (yleensä 20 vuotta, vähintään 15 vuotta hautaamisesta laskien) turvaa jokaiselle hautasijalle oman hautarauhan. Tällöin samaan hautasijaan ei saa haudata toista vainajaa. Uurnahaudoille ei ole lakisääteisesti määrätty koskemattomuusaikaa.
  • Jokaisella kirkon jäsenellä on oikeus tulla siunatuksi hautaan. Hänelle kuuluu tämä oikeus, vaikka kirkkoon kuulumattomat omaiset eivät tahtoisikaan siunausta. Myös kirkkoon kuulumaton voidaan siunata hautaan, jos omaiset tai muut vainajan hautauksesta huolehtivat henkilöt sitä pyytävät.
  • Siunausta ei kuitenkaan toimiteta, jos vainaja on selvästi ilmaissut toisin tai jos pappi sielunhoidollisessa keskustelussa tai muulla tavoin saamansa käsityksen nojalla katsoo, ettei kirkolliseen hautaan siunaamiseen ole riittäviä perusteita. Jos vainajan kielteinen kanta on tiedossa, siunausta ei saa toimittaa, vaikka omaiset tätä toivoisivatkin.

 

Arkkuhautaus

Kun vainaja haudataan välittömästi siunauksen jälkeen arkkuhautaan:

  • Arkku kannetaan siunaustilaisuuden loppusoiton aikana ulos kirkosta tai kappelista jalkopää edellä.
  • Kantajat voivat nostaa arkun vaunulle, jolla arkku viedään haudalle tai hautausautoon, mikäli hautausmaa ei ole aivan kappelin tai kirkon yhteydessä. 
  • Nauhat arkun laskemista varten on asetettu haudalle.
  • Arkkua laskettaessa miespuoliset saattajat paljastavat päänsä, mutta kantajat tekevät sen vasta laskettuaan arkun ja jäätyään lyhyeksi hetkeksi seisomaan haudan viereen.
  • Ennen haudan peittämistä kannella voivat lähiomaiset heittää hautaan kukkia tai hiekkaa ikään kuin haudan peittämisen aloitukseksi.
  • Kukkalaitteet asetetaan hautakannen päälle. Lähiomaiset laskevat kukkalaitteensa ensin, sen jälkeen muu saattoväki ilman erityisjärjestystä.  
  • Kukkien laskun jälkeen saattoväki voi laulaa virren haudalla.
  • Joku läheisistä (tai pyynnöstä pappi) esittää kutsun mahdolliseen muistotilaisuuteen.
  • Hautausmaan henkilökunta huolehtii haudan peittämisestä. Kukat jäävät hautakummulle kahdesta neljään viikoksi vuodenajasta riippuen.
  • Hautausmaan henkilökunta huolehtii haudan kunnostamisesta hautauksen jälkeen.
     

 

Uurnahautaus eli tuhkaus

Kun vainaja siunauksen jälkeen tuhkataan: 

  • Siunauksen jälkeen arkku jää yleensä paikalleen kappelin alttarin eteen tai se saatetaan hautausautoon krematorioon kuljetettavaksi.

  • Kukat viedään tulevalle hautapaikalle. 

  • Siunauksen jälkeen vainaja tuhkataan ja tuhka laitetaan maatuvasta aineesta tehtyyn uurnaan.

  • Uurnan hautaan laskeminen pidetään omaisten kanssa sovittavana aikana lähiomaisten läsnä ollessa.

  • Pyydettäessä mukana tilaisuudessa voi olla pappi ja/tai hautausmaan työntekijä.

Vainajan tuhkan maahan kätkeminen

Uurnan hautaan laskemisen yhteydessä voidaan pitää lyhyt rukoushetki. Rukoushetkeä pitämään voi pyytää pappia tai muuta seurakunnan työntekijää, mutta omaiset voivat pitää rukoushetken myös keskenään. Maahan kätkemisessä joku omaisista laskee uurnan hautaan. Omaiset luovat yleensä tämän jälkeen haudan umpeen. Virsikirjan liiteosasta löytyy maahan kätkemisen rukoushetki.

  • Tuhka voidaan laittaa uurnassa suku- tai uurnahautaan tai uurnaholviin eli kolumbaarioon.

  • Tuhka voidaan myös sirotella muistolehtoon, muulle sopivalle maa-alueelle tai vesistöön.
     

Tuhkan sijoittamisesta säädetään hautaustoimilailla:

1.1.2004 alkaen vainajan tuhkan sirotteluun on hankittava alueen omistajan tai haltijan lupa

  • Tuhkan lopullinen sijoituspaikka on ilmoitettava krematorioon.

  • Tuhka on haudattava tai muulla tavoin sijoitettava pysyvästi yhteen paikkaan vuoden kuluessa tuhkaamisesta.

  • Tuhkaa ei saa jakaa useampaan osaan (esimerkiksi haudattavaksi eri paikkakunnilla sijaitseviin perhehautoihin).

 

Hauta on hautaamista varten rajattu osa hautausmaata.

arkkuhautapaikka

arkkuhautasija

uurnaa varten varattu tila

'