Hautaan siunaaminen

Hautajaiset antavat tilan yhdessä suremiseen ja keskinäiseen lohdutukseen. Yhteisestä ajasta kiitollisena voidaan saattaa läheinen viimeiselle matkalle.

Poisnukkunutta läheistä voi hyvästellä tutuin virsin ja raamatunkohdin. Yhteisessä rukouksessa pyydetään voimaa kaipaukseen ja suruun.

Siunaustilaisuus luterilaisessa kirkossa

Hautajaiskäytännöt vaihtelevat eri seurakunnissa paikkakunnittain. Omaiset voivat keskustella omista toiveistaan siunaavan papin ja musiikista vastaavan kanttorin kanssa.

Siunaustilaisuudessa:

  • Arkku on yleensä asetettu valmiiksi kirkon tai kappelin alttarin eteen. Arkun pääpuoli on alttariin päin.
  • Arkku voidaan myös kantaa sisään tilaisuuden alkaessa, jolloin omaiset seuraavat arkun jäljessä sisään siunaustilaan.
  • Kirkossa tai kappelissa vainajan lähimmät omaiset istuvat takaa katsottaessa oikeanpuoleisessa etupenkissä
  • Vasemmalle puolelle asettuvat seuraavaksi lähimmät sukulaiset ja ystävät.
  • Mahdolliset viralliset lähetystöt asettuvat vasemmalle.
  • Muut hautajaisvieraat voivat valita paikkansa vapaasti.

Siunaustilaisuuden ohjelma

Siunaustilaisuuteen voi tehdä käsiohjelman.

  • Ohjelman sisällöstä tulee neuvotella papin kanssa, koska siunaustilaisuus noudattaa kirkkokäsikirjan kaavaa.
  • Ohjelmalehtisen kannessa voi olla risti ja sen vieressä tai alla vainajan nimi, syntymä- ja kuolinaika sekä siunaustilaisuuden aika ja paikka.
  • Ohjelman sisäaukeamalle laitetaan tilaisuuden ohjelma sekä urkukappaleiden, musiikki- ja lauluesitysten nimet ja esittäjät.
  • Ohjelmalehtiseen kirjataan siunaavan papin nimi.
  • Ohjelma voi olla sisäaukeaman vasemmalla puolella ja virsien sanat oikealla puolella, virret voivat jatkua myös takasivulle.
  • Ohjelmalehtisen lopussa ilmoitetaan muistotilaisuuden paikka.

        Siunaustilaisuuden kulku: lue lisää

Siunaamisen yhteydessä pappi laskee hiekkaa arkun kannelle ja lausuu siunaamissanat.

  • Raamatun luvun ja siunaamisen ajaksi seurakunta nousee seisomaan.
  • Kukat voidaan laskea joko siunaustoimituksen alussa alkusoiton jälkeen tai lopuksi ennen päätösmusiikkia.

 

 

Kukkatervehdykset

Siunaustilaisuuden alussa tai lopussa omaiset, sukulaiset, työtoverit ja ystävät käyvät vuorotellen viemässä arkulle kukkatervehdyksen.

Lähiomaiset vievät kukkatervehdyksen ensimmäisenä. Kukkatervehdys on kukista tehty koriste, kukkalaite. Siinä on kortti tai kangasnauha, jossa on tekstiä. Kukkatervehdyksen tuoja lukee kortin tai nauhan tekstin. Tekstinä voi olla lause Raamatusta, virsi, runo tai itse keksitty teksti. Myös kukkatervehdyksen tuojan tai tuojien nimet on tapana sanoa. Kukkatervehdys asetetaan arkun kannelle, sivustalle tai viereen lattialle. Kukat voidaan laskea myös ennen varsinaisen siunaustoimituksen alkua tai vasta haudalla jos sää sallii.

Sen jälkeen tervehdyksen tuoja seisoo hetken hiljaa. Hän kunnioittaa vainajan muistoa. Lopuksi hän kumartaa lähiomaisille. Näin tervehdyksen tuoja ottaa osaa omaisten suruun.

Siunaustilaisuuden päätyttyä saattajat ottavat kukkansa arkulta ja etenevät surusaatossa haudalle. Jos vainaja haudataan välittömästi siunauksen jälkeen arkkuhautaan, arkku kannetaan loppusoiton aikana kirkosta. Arkun jäljessä kulkevat ensin lähimmät omaiset. Pappi voi kulkea arkun edessä tai takana. Kun vainaja on kannettu hautaan, kukat asetetaan hautakummulle ja haudalla veisataan yleensä lopuksi virsi. Jos vainaja haudataan välittömästi siunauksen jälkeen arkkuhautaan, arkku kannetaan loppusoiton aikana kirkosta.

Polttohautauksen yhteydessä arkku jää paikoilleen kappeliin alttarin eteen. Saattoväki voi viedä kukat hautapaikalle, johon vainajan tuhka tuodaan myöhemmin.

 

 

Hautaan kantaminen

Hautausmaan henkilökuntaan kuuluva on yleensä opastamassa, kun arkkua kannetaan kirkosta hautaan. Kantajia tarvitaan kuusi, ja asiasta on syytä sopia etukäteen. Kantajina toimivat yleensä vainajan lähimmät miespuoliset sukulaiset, ystävät tai työtoverit. Vainajalle lähimmät kantajat asettuvat arkun pääpuoleen eli takimmaisiksi.

Arkkua kannetaan jalkopuoli edellä. Hautaamissuunta vaihtelee paikkakunta- ja hautausmaakohtaisesti. Tavallisesti arkku lasketaan hautaan siten, että vainajan pää tulee haudan muistomerkkiä (esim. kivi tai risti) vasten. Joillakin hautausmailla voidaan noudattaa perinteistä kristillistä hautaamistapaa, jolloin vainaja haudataan pää länsisuuntaan, kasvot kohti itää ja ylösnousemuksen aamua.

Arkkua laskettaessa miehet ottavat hatut päästään, kantajat laskettuaan arkun. Lähiomaiset voivat heittää hautaan kukkia tai hiekkaa. Siten he osaltaan aloittavat haudan peittämisen. Tämän jälkeen haudan päälle asetetaan yleensä teline, jolle kukat lasketaan. Lopuksi joku omaisista kutsuu saattoväen muistotilaisuuteen.

 

 

Surunvalittelu

Yleinen käytäntö on, että hautajaistilaisuudessa vainajaa muistetaan ja omaisten suruun otetaan osaa joko suruadressilla tai kukkalaitteella. Adressi ei ole tarpeen silloin, kun arkulle lasketaan kukkalaite. Jos haluaa muistaa omaisia heti surun koittaessa, osanottona voi toimia henkilökohtainen käynti, kortti, kirje tai vaikkapa kukkakimppu.

Hautaan siunaamista seuraavan sunnuntain jumalanpalveluksessa vainajan nimi liitetään seurakunnan esirukoukseen. Vainajan nimi luetaan myös pyhäinpäivän jumalanpalveluksessa ja hänen muistokseen sytytetään kynttilä. Näihin jumalanpalveluksiin omaiset ovat erityisen tervetulleita.

Lähde: www.evl.fi